Normi työpäivä

Työpäivä alkaa useimmiten klo 9. Se tarkoittaa sitä, että olen myymälässä valmiina töihin klo 9. Tulen töihin noin klo 8.45, jotta ehdin vaihtaa työvaatteet päälle. Vaatetukseen kuuluu musta t-paita Prisma-logolla tai vaihtoehtoisesti Prisman vihreä raidallinen paita. Itse pidän mieluummin mustasta paidasta, koska voin viedä sen tarvittaessa kotiin pesuun, eikä seuraavana päivänä tarvitse metsästää sopivan kokoista työpaitaa. Minulla ei ole työpaikalta työhousuja, joten käytän omia mustia farkkuja työhousuina. Niissä on se huono puoli ettei niissä ole tarpeeksi taskuja kaikelle romulle mitä työpäivän aikana tarvitsen. Sain ohjaajaltani essun, jossa on kolme isoa taskua, johon saan mukavasti omat tavarani ja ne on helposti käden ulottuvilla. Pukeutumisen jälkeen laitan korvanapin paikalleen ja kiiruhdan pukuhuoneelta toimistojen luokse hakemaan radiopuhelimen.

Radiopuhelin on näppärä laite näin isossa paikassa. Päivän aikana tulee monta tilannetta jossa tarvitsee jonkun kokeneemman neuvoja esimerkiksi asiakaspalvelutilanteessa, tai jos etsii tiettyä henkilöä voi sen kautta kysäistä missä päin hän menee. Näin säästyy aikaa ja vaivaa turhalta haahuilulta. Prismassa on paljon työtekijöitä ja samaa kanavaa käyttää käyttö- ja päivittäistavara puoli, info, kassat, vartijat ja siivoojat. Korvanapissa käy siis kova kuhina koko työpäivän ajan. Onneksi siihen tottuu nopeasti.

Kun olen saanut itseni valmiiksi, etsin ohjaajani tai muun käyttötavarapuolen työtekijän ja kyselen päivän työtehtävät, ellei edellisenä päivänä ole jotain sovittu jo valmiiksi. Yleensä työt lähtevät käyntiin tavaran purkamisella. Yhdeksän aikaan aamulla lavat ja rullakot, joissa tavarat toimitetaan, on jo tuotu myymälän puolelle. Menen sinne missä sillä hetkellä eniten apua tarvitaan. Yksi tärkeimpiä työvälineitä on isot kärryt, jotka nappaan mukaani varaston puolelta. Niihin lastaan laatikot lavoilta ja rullakoista ja lähden etsimään niiden oikeaa paikkaa. Toinen tärkeä päivittäinen työväline on turvamattoveitsi. Ilman sitä työteosta ei tulisi mitään! Tavarat ovat useimmiten pakattu pahvilaatikoihin, joten avattavaa riittää ja veitseä tarvitaan. Essun taskuista löytyy lisäksi teippiä, hyllykartta, kynä ja oma puhelin, josta löytyy foodieapp, mistä pystyy tarkistamaan myymälän tuotteita ja hyllypaikkoja.

Nyt kun työssäoppimista on kulunut jo kuusi viikkoa, alkaa tavarat löytämään melko sutjakkaasti paikoilleen. Alkuun työ oli hidasta ja turhauttavaa, koska tunsin olevani enemmänkin haitaksi kuin hyödyksi. Tärkeintä oikean paikan löytämisessä on EAN-koodi, puhekielessä enari. Se on viivakoodi jota käytetään yleisesti tuotepakkauksissa. Viivakoodin kolme viimeistä numeroa on ns. juoksevia numeroita ja tuotteen oikea paikka on helppo varmistaa hyllyetiketeissä olevista enareista. Välillä käy niin, että paikkaa ei löydy ja tuote saattaa olla uusi, jolloin sille pitää keksiä paikka. Piccolinkillä luetaan enari ja laitetaan tuote etikettijonoon. Sen jälkeen etiketit käydään tulostamassa tietokoneelta. Joillekin tuotteille ei tehdä etikettejä vaan ne hinnoitellaan hinnoittelulaitteella eli lyödään hintalappu tuotteen kylkeen. Piccolinkillä pystyy tarkistamaan tuotteen hinnan lukemalla sillä EAN-koodin. Piccolink on tiedonkeruupääte, jolla pystyy esimerkiksi tilaamaan tavaraa ja inventoida, tehdä hintakyselyn, kirjata hävikit ja kirjata saapuneet tuotteet varastoon.

Tavaran purkamisen yhteydessä tulee tietysti roskaa, pahvia ja muovia. Roskat kerätään kasaan joko lavalle tai rullakkoon. Viimeiseksi roskat viedään lajittelupisteelle. Lavan kuljettamiseen tarvitsee pumppukärryt. Ne ovat myös päivittäinen työkalu. Roskat lajitellaan oikeisiin roskiksiin, jonka jälkeen samanlaiset lavat kerätään päällekkäin lajittelupisteen viereen. Rullakot taitetaan kasaan. Hyllyttämisen ja tavaran purkamisen ohella palvellaan tietenkin asiakkaita, mikä tekee työstä antoisaa. Asiakkaat ovat olleet mukavia ja myös ymmärtäväisiä harjoittelijaa kohtaan.